Kunhan Hanna oli toipunut, erosta ja lapsesta, hän meni ulos kaupungille.
Hän kävi kaupungissa mm. kissapuistossa, jossa kaikki kissat vain olivat nukkumassa.
Siellä oli kumminkin jotain muuta, esimerkiksi miehiä ja muita simejä. Hanna ainakin iski silmänsä tähän mieheen.
Jos ei muuta, niin ainakin ystävyyttä tästä voi tulla. Hanna ajatteli.
-Oho, olinpa minä huolimaton! Tipautin vahingossa kynäni jalkoihisi, Hanna näytteli ja muka nosti kynän.
-Juu anteeksi kovasti tuosta äsköisestä, minun nimeni on... Hanna ehti.
-Joo, tiedän kuka olet, olet Hanna Alffala, mies sanoi ja esitteli itsensä Beau Andrewiksi.
Ilta oli jo alkanut hämärtämään ja Hannasta ja Beausta olivat tulleet hyvät ystävät, Hanna alkoi kertomaan erään luottamuksellisen salaisuuden.
-Beau, Hanna aloitti.
-Niin? mies kysyi.
-Olen raskaana, Hanna kertoi.
-Sepä on mahtavaa Hanna, Beau sanoi ja taputti Hannaa olalle.
Hanna oli ehtinyt viivästyttää Beauta niin paljon, että hän ei kerennyt vessaan vaikka hänellä oli hätä.
-Öööh, heippa sitten Hanna, Beau sanoi ja lähti vähin äänin kotiinsa.
Hannakin oli matkalla kotiin päin, kun hän huomasi vanhan tutun pojan.
-Aiotko kostaakin minulle!?! Häh? Hanna säikäytteli ja meni kotiin päin.
Kuukaudet kuluivat kuin siivilä ja Ramin oli tarkoitus täyttää 7-vuotta.
Rami kasvoi pylly pystyssä.
Ramista tuli aivan Teron näköinen, onneksi oli talvi niin kaksoset ja Rami ehtisivät aloittamaan lukuvuoden samaan aikaan.
Martti oli hyvinkin kiinnostunut kukista, kaivelemisesta ja kaikesta muustakin tuollaisesta.
Martti löysikin kerran jotain. Se joku oli vaahteranlehti, vaahteranlehti keskiajalta.
(Huono kuva) Kun perhe nukkui, Hanna heräsi yht'äkkiä vatsakipuihin.
Ne olivat supistuksia, synnytyspolttoja juurikin. Rami huusi täyttä kurkkua apua.
-Rami, jää kotiin tyttöjen kanssa, minä menen synnyttämään! Hanna huusi.
Niin Hanna meni sairaalaan. Synnytys oli hyvin raskas ja pitkä...
...Siitä huolimatta hanna synnytti maailmaan kaksi uutta lasta, tytön ja pojan, Jennin ja Jaakon.
Kuukausien kuluttua tuli kahden suloisen tyttö lapsen täyttää lapsuus.
Ensin kasvoi Adeline ja sen jälkeen arvattavasti Roselie.
Adelinesta kasvoi oikein leikkisä nuori neiti.
Sen jälkeen Roselie puhalsi kynttilät.
Roselie pyörähti viimeiset pyörähdykset taaperona.
Hänestä kasvoi oikein suloinen lapsi, vaikka olikin yöasussaan.
Kun hän oli menossa syömään kakkuaan Rami tuli hänen luo ja kutsui sivummalle.
-Joo hei, hyvää syntymäpäivää ja sitä rataa... Rami sanoi ja lähentyi siskoaan.
-Sitä vain, että, kun koulu alkaa, niin ei mennäkkään sinne.
-Joo hei, loistava idea, Roselie vastasi.
Kun Adeline yritti tulla keskusteluun, Rami ja Roselie lähtivät taaemmas.
-Tyhmä toi sisko, vai mitä Rami? Roselie kysyi.
-Joo, niin on Rose, Rami vastasi.
Adeline käveli Ramin ja Roselien luo astronautti puvun kanssa.
-Astronautit kuukävelylle! Adeline huudagti ja naurahti perään.
-Sinä olet lapsellinen Adeline! Rami huudahti.
Adeline purskahti itkuun.
Sillä aikaa Hanna yritti opettaa Marttia istumaan, tuloksetta.
-Äitiii...! Kuului itkuinen ääni Hannan takaata, Hanna kääntyi katsomaan.
Adeline juoksi Hannan syleilyyn.
-Rami sano minua lapselliseksi, Adeline kertoi.
-Mutta sinähän olet lapsi Adeline ja sinun kuuluu nauttia siitä, Hanna kertoi.
-Tie-tiedän, mutta si-silti... Adeline änkytti.
Roselie ja Rami leikkivät poliisia ja rosvoa samana päivänä, hieman myöhemmin.
-Tänne sieltä rosvo! Roselie huusi.
-Et saakkaan minua kiinni, lällällääläälää! Rami huusi leikkisästi takaisin.
Rami pysähtyi haukottelemaan ja Roselie käveli hänen luokseen.
Roselie ihmetteli mikä paikka se oli.
-Nooniin, mennään vain, Rami kannusti.
-E-en tiedä, Roselie vaikeroi.
Rami vaikeni myös.
Roselie lähti Hannan luo...
...ja Rami haudan luo.
Rami katseli sitä ihmetellen mikä se voisi olla, päätyen siihen tulokseen, että se oli pelkkä kivikasa.
Roselie meni kysymään suoraan äidiltään.
-Äiti, mikä sellainen pusikko tuolla on, Roselie kysyi ja osoitti pusikkoa.
-Saat selville sitten joskus, hieman vanhempana, koulussa.
-Hoi Rose! Rami huhuili kauempaa.
-Mennäänkö me?
Samaan aikaan Roselie puhui itkien Martille.
-Sinä olet paras ystäväni, ethän petä minua ikinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti