Uusi blogi esillä

http://lcroseland.blogspot.com/

Viimeinkin sain ensimmäisen osan, oikeastaan prologin esille. Käykää vilkaisemassa, jätän Alffat tähän, jos joku haluaa lukea, heippa.

Ilmoitus asiaa

Suutin koska en pystynyt enään hoitamaan Jenniä simssissä ja menin poistamaan Alffalat, kerron sitten kun saan uudesta perheestä ensimmäisen osan tehtyä, toivottavasti seuraat sitäkin.

ps. Laitan siis linkin siihen perheeseen josta tulee Lcb

Osa 13: Koulun aika

Aamulla aikaisin perheen lapsoset heräsivät.

Herättyään Adeline meni heittämään vitsiä siskolleen:
-Meneppäs hammaspesulle ja vaihtamaan vaatteet.

-Kyllä minä sen tiedän mäntti! Roselie otti nenäänsä ja huusi kaksoselleen.

Niin he menivät linja-autoon, Rami johtamassa perää.

-Rose, minua jännittää, Adeline kertoi siskolleen.
-Kyllä se siitä, Roselie ärähti.

Ensimmäisellä tunnilla tutustuttiin toisiin luokkalaisiin, Ramista tuli heti luokan suosituin henkilö joten hän sai paljon kavereita. Roselie puolestaan kohosi toisteksi suosituimmaksi henkilöksi, joten hän sai myös paljon kavereita. Kiitos Ramin ja Roselien, Adeline ei saanut yhtään kaveria ja häntä kiusattiin.

Ensimmäiselllä välitunnilla Rami joutui vaikeuksiin Richardin kanssa (Richard on siis se poika jonka kanssa Rami tappeli rannalla). Richard oli vanhempi ja tiesi koulun tavat ja säännöt, hän joutui jälki-istuntoon, Rami selvisi säikähdyksellä. Sillä välitunnilla Adeline tutustui erääseen toisluokkalaiseen tyttöön ja selvisi, että hänkin kuului partioon, juuri samaan ryhmään kuin Adeline. Sillä välitunnilla Roselie viihtyi opettajansa seurassa.

Seuraavalla tunnilla jaettiin lopulliset paikat ja lukujärjestys. Sillä tunnilla myös kysyttiin vanhempien kuulumisia.

-Kuinka niin isäsi on kuol- mikä se sana on? eräs sisarusten luokkalainen kysyi Roselielta.
-Se on kuollut se sana ja en minä tiedä, hän ilmestyi haamuna eteeni kerran, Roselie vastasi.
-Siistiä, samainen poika sanoi.

Seuraavalla tunnilla oli ruokailu. Rami, Roselie ja heidän kaverinsa sanoivat, että kouluruoka on kamalaa. Adelinen mielestä se oli ihan mukiin menevää.

Pian olikin jo viimeinen välitunti, mutta kappaskummaa Rami, Roselie  ja muut luokkalaiset olivat kadonneet, Adeline oli jäänyt vain jäljelle.
-Kuinka tämä on mahdollista, opettaja mutisi.
-He kai karkasivat, Adeline ehdotti.
-Se voi olla totta, jälki-istuntoon koko konkka ronkka, opettaja vastasi. Yht'äkkiä ovesta astui sisään kaksi poliisia ja Rami ja Roselie.
-He ovat syyllisiä, poliisi kertoi.
-Päästä irti senkin räkänokka! Rami huusi poliisille.
-Päästä hänet, toinen poliisi sanoi ja päästi Roselien irti. Niin se ensimmäinenkin poliisi päästi Ramin irti.
-Lähtekää sitten kotiin, opettaja sanoi.
-Hyvää päivän jatkoa, Adeline toivotti ja meni kohti partiota.
-Kiitos samoin, opettaja huikkasi perään.

Parin vuoden päästä:

-Mutta tänään on kaksosten syntymäpäivä Rami, Hanna sanoi.
-Mutta haluan mennä ja minun täytyy mennä sinne jengin kokoukseen, Rami yritti.
-Ei muttia! Hanna huudahti.

-No! Mä meen sinne sitten yksin ilman sun suostumusta! Rami huusi.
-Olet vasta yhdeksän, Hanna toilotti. Rami meni matkoihinsa.

Niinkuin aiemmin oltiin sanottu oli kaksosten syntymäpäivä, Jenni kasvoi ensin.

Ja sitten Jaakko.

Jaakolle kasvoi jostain syystä pitkä, hieman lila tukka.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kuin tämä osa.

Osa 12: Koulua odotellen

Rami ja Roselie:

Roselie saapui vihdoin rannalle, missä Rami oli jo odottanutkin pikkusiskoaan.

He juttelivat ja juttelivat.

Lopulta illemmalla Rami sanoi:
-Tämän halusin näyttää sinulle Rose.

Poika kääntyi merelle päin ja Roselie meni veljensä vierelle katsomaan auringon laskua.
-Kaunista, mutta rumaa, Roselie tokaisi.

Kun Rami kääntyi kotiin päin, hän näki omasta mielestään dorkan näköisen pojan.
-Odotas hetki Rose, menen rökittämään tuota poikaa, poika oli Ramia pari vuotta vanhempi. Roselie vain purki kiukkuaan ilmaan.
-Miksei äiti kertonut mikä se pusikko oli? Roselie huudahti.

-Tänne rannalle sinulla ei ole asiaa! Rami huusi.

-Minä valitan äidille! poika huusi.
-Mamman poika, Rami ilkkui.

Tuntemattomalta pojalta meni hermot ja hän kävi Ramin kimppuun.

Pitkän tappelun lopuksi Rami hävisi ja verta valusi hänen kasvoiltaan. Sen jälkeen Rami käveli poispäin.

Rami kiersi pojan kaukaa ja lopulta säikäytti hänet. Poika juoksi kotiin sen jälkeen.

Ramilla ja Roseliella oli myös kiire kotiin.

Kotona samaan aikaan:

Adeline nautti suunnattomasti olla kotona ilman sisaruksiaan. Tai ainakin Ramia ja Roselieta.

Hän jopa petasi sängyn.

Sillä välin Hanna hankki uuden lemmikin, uudella tietokoneella. Lapset olivat kinuneet jonkin aikaa sitä lemmikkiä, joten Hanna suostui.

kun Adeline katsoi televisiota, hän kuuli ulko-oven ääniä. Sieltä tulivat Roselie ja Rami.
-Äiti, Roselie ja Rami tuli! Adeline huusi äidillensä.

-Mistä perhanasta te nyt tulitte!?! Hanna huusi lapsillensa.
-Arvaan, että Rami käski teidät mennä jonnekkin! Hanna huusi, Rami nyökkäsi hieman vaisuna.
-Sinä poikaseni menet jäähylle, sen jälkeen jäät kotiarestiin ja et saa viikkorahaa kolmeen vuoteen! Hanna jatkoi.
-Saanko minä viikkorahaa? Rami kysyi innostuneena.
-Et enään, Hanna vastasi. Roselie meni äkkiä pois tilanteesta.

Rami seisoskeli ulkona kylmässä, yksin, jäähyllä. Hän tunsi pientä kylmyyttä, haamu oli lähellä.

Kun Teron haamu tuli sisään, Roselie oli heti kysymässä:
-Kuka sinä olet? Saaden vastaukseksi:
-Olen isäsi.

-Sittenhän sinä tiedät mikä se pusikko siellä on? Roselie kysyi.

-Se on hautani, opit mikä on hauta sitten joskus koulussa, Tero vastasi.
-Nätti tukka sinulla, hän lisäsi.

Samaan aikaa ulkona tepasteli koira, pieni koiranpentu. Se oli Alffaloiden perheen uusin jäsen, Anni Alffala.

Martti ei suhtautunut Anniin kovinkaan innolla.

Usein nykyään Hanna oli nukahtanut sohvalle katsoessaan televisiota. Usein myös Roselie oli mennyt herättelemään äitiään kesken yöunien sanoen:
-Jenni itkee.

Viimeisenä päivänä vapaana, Rami katseli kuvakirjaa, Roselie istui muuten vain ja...

...Adeline piirsi.

Kun Rami sai selattua kirjan, Roselie kysyi:
-Millainen kirja tuo on?

-No, siinä oli ainakin sellaisia kuvia joissa nainen hyppeli miehen päällä, Rami vastasi, tajuamattaan mitä ne kuvat tarkoittivat.

Samaan aikaan Hanna leikki pikkuisen Jennin kanssa.
-Kiikaakiikaa, Hanna yritti matkia keinun ääntä.

Vessaan oli hankittu sisäpiha, sen lähellä Rami huusi jollekkin oliolle:
-Mikä ihme sinä olet!?! Voit painua sinne mistä tulitkin!

-E-etkö tunne minua Rami, olen nukkesi, olento yritti.-Nuket ovat tyhmille tytöille, ei pojille! Rami huusi ja olento katosi.

Muutama tunti ennen iltaa, Rami ja Roselie pelailivat videopeliä yhdessä.

Adeline ilmoitti itsensä partioon, Hannan luvalla, juuri ennen nukkumaanmeno aikaa.

Hanna paistoi lasten lempiruokaa (silloista) eli kuumaakoiraa, ihan vain lapsuuden muistoksi.

Roselie nukahti hyvin, mutta hänen siskollansa oli univaikeuksia, ihan jännityksen vuoksi ja hän nousi ylös sängystä.

Hän puki dinosaurus puvun päällensä ja leikki dinosaurusta kokoyön.

Osa 11: Mistä näitä lapsia oikein tulee?

Kunhan Hanna oli toipunut, erosta ja lapsesta, hän meni ulos kaupungille.

Hän kävi kaupungissa mm. kissapuistossa, jossa kaikki kissat vain olivat nukkumassa.

Siellä oli kumminkin jotain muuta, esimerkiksi miehiä ja muita simejä. Hanna ainakin iski silmänsä tähän mieheen. Jos ei muuta, niin ainakin ystävyyttä tästä voi tulla. Hanna ajatteli.

-Oho, olinpa minä huolimaton! Tipautin vahingossa kynäni jalkoihisi, Hanna näytteli ja muka nosti kynän.

-Juu anteeksi kovasti tuosta äsköisestä, minun nimeni on... Hanna ehti.
-Joo, tiedän kuka olet, olet Hanna Alffala, mies sanoi ja esitteli itsensä Beau Andrewiksi.

Ilta oli jo alkanut hämärtämään ja Hannasta ja Beausta olivat tulleet hyvät ystävät, Hanna alkoi kertomaan erään luottamuksellisen salaisuuden.
-Beau, Hanna aloitti.
-Niin? mies kysyi.
-Olen raskaana, Hanna kertoi.
-Sepä on mahtavaa Hanna, Beau sanoi ja taputti Hannaa olalle.

Hanna oli ehtinyt viivästyttää Beauta niin paljon, että hän ei kerennyt vessaan vaikka hänellä oli hätä.
-Öööh, heippa sitten Hanna, Beau sanoi ja lähti vähin äänin kotiinsa.

Hannakin oli matkalla kotiin päin, kun hän huomasi vanhan tutun pojan.

-Aiotko kostaakin minulle!?! Häh? Hanna säikäytteli ja meni kotiin päin.

Kuukaudet kuluivat kuin siivilä ja Ramin oli tarkoitus täyttää 7-vuotta.

Rami kasvoi pylly pystyssä.

Ramista tuli aivan Teron näköinen, onneksi oli talvi niin kaksoset ja Rami ehtisivät aloittamaan lukuvuoden samaan aikaan.

Martti oli hyvinkin kiinnostunut kukista, kaivelemisesta ja kaikesta muustakin tuollaisesta.

Martti löysikin kerran jotain. Se joku oli vaahteranlehti, vaahteranlehti keskiajalta.

(Huono kuva) Kun perhe nukkui, Hanna heräsi yht'äkkiä vatsakipuihin.

Ne olivat supistuksia, synnytyspolttoja juurikin. Rami huusi täyttä kurkkua apua.
-Rami, jää kotiin tyttöjen kanssa, minä menen synnyttämään! Hanna huusi.

Niin Hanna meni sairaalaan. Synnytys oli hyvin raskas ja pitkä...

...Siitä huolimatta hanna synnytti maailmaan kaksi uutta lasta, tytön ja pojan, Jennin ja Jaakon.

Kuukausien kuluttua tuli kahden suloisen tyttö lapsen täyttää lapsuus.

Ensin kasvoi Adeline ja sen jälkeen arvattavasti Roselie.

Adelinesta kasvoi oikein leikkisä nuori neiti.

Sen jälkeen Roselie puhalsi kynttilät.

Roselie pyörähti viimeiset pyörähdykset taaperona.

Hänestä kasvoi oikein suloinen lapsi, vaikka olikin yöasussaan.

Kun hän oli menossa syömään kakkuaan Rami tuli hänen luo ja kutsui sivummalle.

-Joo hei, hyvää syntymäpäivää ja sitä rataa... Rami sanoi ja lähentyi siskoaan.

-Sitä vain, että, kun koulu alkaa, niin ei mennäkkään sinne.

-Joo hei, loistava idea, Roselie vastasi.

Kun Adeline yritti tulla keskusteluun, Rami ja Roselie lähtivät taaemmas.

-Tyhmä toi sisko, vai mitä Rami? Roselie kysyi.
-Joo, niin on Rose, Rami vastasi.

Adeline käveli Ramin ja Roselien luo astronautti puvun kanssa.
-Astronautit kuukävelylle! Adeline huudagti ja naurahti perään.

-Sinä olet lapsellinen Adeline! Rami huudahti.

Adeline purskahti itkuun.

Sillä aikaa Hanna yritti opettaa Marttia istumaan, tuloksetta.
-Äitiii...! Kuului itkuinen ääni Hannan takaata, Hanna kääntyi katsomaan.

Adeline juoksi Hannan syleilyyn.
-Rami sano minua lapselliseksi, Adeline kertoi.

-Mutta sinähän olet lapsi Adeline ja sinun kuuluu nauttia siitä, Hanna kertoi.
-Tie-tiedän, mutta si-silti... Adeline änkytti.

Roselie ja Rami leikkivät poliisia ja rosvoa samana päivänä, hieman myöhemmin.
-Tänne sieltä rosvo! Roselie huusi.
-Et saakkaan minua kiinni, lällällääläälää! Rami huusi leikkisästi takaisin.

Rami pysähtyi haukottelemaan ja Roselie käveli hänen luokseen.

Roselie ihmetteli mikä paikka se oli.
-Nooniin, mennään vain, Rami kannusti.
-E-en tiedä, Roselie vaikeroi.

Rami vaikeni myös.

Roselie lähti Hannan luo...

...ja Rami haudan luo.

Rami katseli sitä ihmetellen mikä se voisi olla, päätyen siihen tulokseen, että se oli pelkkä kivikasa.

Roselie meni kysymään suoraan äidiltään.
-Äiti, mikä sellainen pusikko tuolla on, Roselie kysyi ja osoitti pusikkoa.

-Saat selville sitten joskus, hieman vanhempana, koulussa.

-Hoi Rose! Rami huhuili kauempaa.
-Mennäänkö me?

Samaan aikaan Roselie puhui itkien Martille.
-Sinä olet paras ystäväni, ethän petä minua ikinä?