keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2012

osa 10: Ero on aina kova paikka, onko?

Joo, tuli hieman myöhässä tämä osa, mutta se johtui siitä että peli-intoni pieneni ja yritin kasvattaa sitä. Nojoo, nauttikaa.


Hanna heräsi omalla sängyllä maaten, kuullen koiran haukuntaa.

Martti haukkui jollekkin, jollekkin koiraa suuremmalle. Hanna juoksi ulos katsomaan mille Martti haukkui.

-Kuka helkkari sinä olet ja mitä ihmettä teet täällä!?! Hanna huusi miehelle.

-Mutta Hanna, mies aloitti
-Miten tiedät nimeni? Hanna kysyi keskeyttäen.
-Olen miehesi ja asun täällä. Sitä paitsi tyhmä piskisi kusi päälleni, mies kertoi.

-Minulla ei ole miestä! Hanna huudahti.

-Olit kännissä, mies yritti.

-Hmmmm... vastaan: Enpä usko, Hanna sanoi.

-Tapan sinut kuten tapoin Teronkin! Mies karjaisi.

-Tapoitko sinä Teron!?! Hanna karjaisi takaisin hyvin, hyvin vihaisena, valmiina hyökkäämään.

Hannan hermot paloivat ja hän hyökkäsi miehen kimppuun.

-Nyt ulos täältä ennen kuin kutsun poliisit! Hanna huudahti.

Mies vilkaisi viimeisen kerran taloa, lähtien sen jälkeen jonnekkin muualle.

Martti oli melkein koko tappelun ajan vienyt Ramin huomion muualle, leikkien pojan kanssa. Leikkihän poika silti tietenkin nukkensa kanssa myös.

Olen jostain lukenut, että eroaminen vähentää elinikää...
-Onko äiti vanha mielestäsi Roselie? Hanna kysyi lapsoseltaan, saaden vastaukseksi vain vauvojen normaalin: gägä, äänähdyksen.


Hanna meni tarkkailemaan ryppyjä pikaisen ajattelun jälkeen. Ei voi olla todellista, olen ainakin 10 vuotta vanhempi. Hanna ajatteli hieman liioitellen.

Heti sen jälkeen Hanna oksensi.

Martti oli ainakin innostunut kaivelemaan kuoppia, useista toruista huolimatta, ilmeisesti koira halusi löytää jonkin aarteen ja auttaa sillä perheean rahahuolia.

Kesken yötä, Hanna heräsi vauvan ensimmäiseen potkuun.