Terve taas! Tähän osaan olen ahdannut yhden tapahtuman. Hyviä lukuhetkiä!
Hanna oli maksamassa laskuja, mutta häneltä tippui yksi lappu maahan. Hanna nosti sen, luki nopeasti ja kyynel valui hänen poskelle. Hän puristi käden nyrkkiin ja sanoi.
Hanna: Minun Ramiani et vie mystinen ukkeli!
Hanna vilkaisi Ramia ja sitten Teroa.
Onneksi he eivät tiedä mitään jottei tulisi turhaan paniikkia. Hanna vilkaisi viellä Ramia, joka oli niin pieni, tietämätön ja Teromainen.
Tero pyyhki suihkua johon Rami oli piirrellyt jotain lyijykynällä. Rami se tietämätön Rami
Maailman kirjat ovat menneet sekaisin, sillä Tero tekee ruokaa. Kauempana Hanna vilkaisi Teroa
Tero tekee ruokaa, ihmeellistä. Tietämätön Tero.
Hanna luki Ramille tarinaa: kolmesta pienestä possusta jotka olivat Kiinassa.
Hanna kutitteli Ramia ja sanoi samalla
Hanna: Poikaseni, onneksi et tiedä mitään viellä. Niin äidin pikku puppeli ei tiedä mitään...
Hanna soitti pomolleen ja kysyi kelpasiko hänen juttunsa uudesta kirjasta.
Lopulta Hanna päätti ryhtyä tositoimiin ja alkoi ilmoittamaan poliisille tästä mystisestä kirjeestä. Poliisi vastasi, että: Pah, selvittäkää juttu omin nokkinenne. Sitä paitsi Terohan on poliisi joten ilmoita hänelle.
Siinä onnellinen perhe nukkumassa. Tosin Hanna ei ollut niin onnellinen ja näki painajaisia koko ön. Tai no melkein ainakin.
Aamulla Hanna antoi nälkäiselle Ramille ruokaa ja syötti häntä.
Hanna katsoi ikkunasta heräilevää kaupunkia ja ajatteli samalla kuinka onnellisia muut olivatkaan.
Hanna: Kulta, töissäsihän on kaikkien olemassa olevien ja kuolleiden henkilöiden arkisto?
Tero: Kyllä!
Hanna: Voisitko käydä siellä tarkistamassa kuka on tehnyt tämän kirjeen? Ja kysyä apua muilta?
Tero katsoi kirjettä ihmeissään.
Tero: Öh... tietysti kunhan vain annat sen kirjeen minulle!
Naurahtanut Hanna: Tietysti!
Hanna antoi lapun ja antoi Teron mennä.
Rami kaivoi aina kun vain mahdollista nenäänsä. Hannan ja Teron yökötykseksi.
Tero ajatteli töihin meniessään uuttaa tietokonetta heidän työpaikallaan. Tero ajatteli myös sitä, että siellä olisi myös kaikki niistä tiedoista.
Kun Tero tuli kotiin Hanna oli häntä vastassa.
Hanna: Löytyikö mitään uutta Tero?
Tero: Kyllä löytyi.
Innostunut Hanna: Niinkö kertoisitko minullekkin?
Tero: Okei siis: Kirjeen lähettäjä on Hannele Jokinen.
Hanna: Okei lähden etsimään häntä. Missä hän muuten yleensä on?
Tero: En tiedä hän on vasta muuttanut tänne.
Tero näytti lopulta kuvaa vanhasta naisesta.
Tero: Hän se on.
Illemmalla, kun Hanna oli puistossa hän näki kuvaa vastaavan naisen.
Nainen näytti hieman noita akalta nenineen kaikkineen.
Hanna: Sinä! Juuri sinä Hannele!
Hannele: Mistä tiedät nimeni?
Hanna: Tiedänpähän vaan! Kuules minun Ramiini et koske!
Hannele: Kappas vain tiesit tuostakin.
Hanna: Kyllä vain sain kirjeesi!
Hanna läimi täysillä noit... Hannelea, jopa niin kovaa, että vanhalta noit... naiselta lähti hampaita.
Puistoon syttyi kamala tappelu.
Jonka lopputuloksena oli Hannan voitto.
Katulamppujen valossa:
Hanna: Äläkä enään ikinä näyttäydy täälläpäin, tai ilmoitan poliisille ja sitä paitsi älä enään ikinä lähettele noita viestejä.
Hannele: Kostan viellä, tai poikani kostaa.
Myöhemmin illalla Tero soitti lemmikkejen löytö kotiin ja kyseli olisiko siellä eläimiä.
Tero: Kyllä otamme sen hei!
Tero etsi koko yön lemmikeistä tietoja.
Lopulta varhain seuraavana aamuna lemmikki oltiin tuotu. Uusi karvainen ystävä sai nimekseen Martti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti